"Stop faitting, it's Christmas!"

Suoritin viime viikonlopuna yhden elämäni kovimmista urheilusuorituksista ja kiipesin Adam's Peakille suomalaisten vapareiden Mintun ja Ossin kanssa. Kyseessä on vuori, joka on kaikille suurille uskonnoille jotenkin pyhä. Huipulla on kiveen painunut jalanjälki, jonka buddhistit uskoo kuuluvan Buddhalle, kristityt Aatamille jne. Vuoren huipulle vie suunnilleen viisi ja puoli tuhatta askelmaa.
Haluttiin nähdä auringonnousu vuoren huipulta, niin alettiin kiipeeminen kahdelta aamuyöstä. Siinä me kolme nuorta ihmistä painettiin kauheet treenikuteet ja lenkkarit päällä ja hikoiltiin kuin pienet eläimet. Meitä ohitteli kahdeksankymppiset megapyhiinvaellus-mummelit jotka vetelee reittiä varmaankin kerran viikossa, _ilman kenkiä_. Monet äidit kantoi lapsiaan huipulle. Joko släbäreissä tai ilman kenkiä. Ja mä kehtasin kiroilla mun rinkkaa joka sisälsi tasan vesipullon ja hupparin...
Vaikka nousu olikin välillä aika tappava, etenkin kun kukaan meistä ei oo tehnyt yhden yhtä oikeeta liikunnallista aktiviteettia melkein kolmeen kuukauteen, näkymä huipulla oli ihan uskomaton. Edes Ossin megakamera ei tee oikeutta sille fiilikselle, kun ihailet auringonnousua pilvien yläpuolelta vuoren huipulla olevasta temppelistä.

Pohkeet kiljuen laskeuduttiin alas vuorelta ja päivän matkustamisen jälkeen pääsin takaisin kotiin orpomestoille. Ylpeänä kerroin kaikille että missään ei tunnu. Seuraava päivänä kävelin kuin niveletön 102-vuotias aivohalvauskuntoutuja.
Hienosti saavuin takaisin tänne uuden monsuunikauden keskelle. Just nyt on satanut viikon putkeen. Ja kun täällä sataa, niin silloin sataa. Seitsemänä päivänä on ollut vain muutama parin tunnin tauko. Täällä meillä päin kaikki on hyvin, mutta muutaman kymmenen kilometrin päässä on evakuoitu 40 000 ihmistä ja vettä on pari metriä.
Tämän mainitsemisen jälkeen onkin hyvä valittaa, että sateen takia en oo saanut pestyä pyykkiä reilusti yli viikkoon. Nyyh. Mutta siis kaikki, kaikki mitä mä omistan on homeessa aina vaatteita, rinkkaa ja meikkejä myöten. Mun lattia lainehtii paikoin vedestä ja tyyny on vihertävä. Oon viikon aikana käyttänyt enemmän hajuvettä kuin puoleen vuoteen yhteensä, koska musta on yksinkertaisesti mukavampi haista pubiruusulta kuin vesivahingolta.

Joulupukin paja Melsiripurassa

Niin mutta joulu! Orpokoti, missä mä olen on pääosin buddhalainen, mutta lasten takia hassutellaan joulupäivänä. Aatto oli siis ihan normaali päivä, tai mitä nyt käytettiin nelisen tuntia lahjashoppailuun ja paketointiin. Kääräistiin siinä 47 pakettia meidän mussuille. Illalla oli jokailtainen buddha-hetki paalinkielisillä lauluilla. Illemmalla pidin ihan oman kynttilähetken Vesa-Matti Loirin kera.
Tänään joulupäivänä on ollut sairas bilepäivä. Mä ja Milan järjestettiin pojille joulubileet aamulla musiikilla ja leikillä. Hetki tämän jälkeen saapui random perhe joka toi pojille huiluja ja rumpuja. Ja paljon, paljon kaikkea sokeripitoista. Nyt nää sokeripäristelijät lyö huilut suussa kaikkea mikä liikkuu tai ei liiku. Oli hyvä hetki tulla huoneeseen piiloon. Lisäksi paikalliseen överityyliin tänne ilmestyi kasa ilmapalloja, DJ soittamaan takavuosien baarihittejä sekä semisti pelottava naamarillinen joulupukki.

"Foutou foutou!" eli iloinen minä ja musta joulupukki

Äänistä päätellennyt aletaan katsomaan lupailtua dinosaurusleffaa ja syömään tomusokerineliöitä. Ihanaa joulua myös Suomeen, heihei!