Pääsin kuin pääsinkin Colombosta Kandyyn pitkän hikoilun ja kielimuurin moukaroimisen jälkeen. Kandyssä vietin yön ja tapasin yhdeksän muuta länkkäri-vapaaehtoisia jotka tulivat mun kanssani viikoksi työleirille tänne pohjoiseen luomufarmille, johon mun oli määrä jäädä pitemmäksi aikaa.
Viikko sitten saavuttiin tänne ja ollaan painettu duunia niiiiiiiin paljon. Kun meille sanottiin et meidän tehtävä on rakentaa aita, aattelin jotain siistiä pientä neliötä mikä sitten maalattais jollain punaisella ja tanssahdeltais sen ympärillä tai jotain. Sen sijaan ollaan tehty satoja metrejä puupölkky - piikkilanka-aitaa jonka edestä on pitänyt raivata aikalailla pusikkoa ja betonia. Ja koska periaatteena on että ruuan eteen pitää tehdä töitä, riehutaan pellolla pari tuntia aamuteen voimalla, kunnes komeen työn jälkeen saadaan riisiä.
Edellinen viikko on mennyt aikalailla tänkin päivän pohjapiirrustuksen mukaan.
6:30 aamutee
7:00 töitä pellolla (=kuopan kaivamista ja kirveen heiluttamista)
9:00 aamuriisi/curry
9:45 töitä pellolla (=samaa kuin ennen, tupla hikimäärä lämmön takia)
12:00 keskipäivän tee pellolla
13:30 lounas
15:00 töitä pellolla (=ojan kaivamista, tripla hikimäärä. opin mikä on kuokka englanniksi enkä lyöny sillä mitään elävää)
16:00 päivätee pellolla
17:00 farmarin luento luomulannoitteen tekemisestä. tää olis ollut ihan kiinnostavaa jos olisin voinut ajatella jotain muuta kun tyypin avautumista siitä, et miten hän kärsii siitä et hänen vaimonsa kroppa ei oo samallainen ku ennen synnytystä. ttu
18:00 suihku käyttäen n 2 dl vettä
19:00 housemeeting aka amatööriterapiarinki
20:30 päivällinen
22:30 jos ei tähän mennessä ole nukkumassa ni on crazy
Sänkynä on tietenkin lattia ja huonetoverina seitsemän tyttöä sekä 2900 moskiittoa.
Mut niin kliseistä kuin se onkin, ni on tää kyllä kaunis maa. Kaupungit on kehitysmaiden tavoin mun silmään tosi kaoottisia ja äänekkäitä. Ja maassa, mistä turismi on oikeestaan ollut kadonnut 30 vuotta saa valkoinen mujjja aika paljon katseita. Noh oon nyt nähnyt neljä kaupunkia mut yleistäminen on aina hyvä.
Farmi taas on kaukana siitä. Lehmät ja vuohet vetelee vapaana missä sattuu, liskot ja käärmeet pyörii puissa ja apinat varastaa kaiken minkä näkee. Navajeevanam eli "Uusi elämä'' kuvaa projektin henkeä aika hyvin. Farmi on täynnä viisi vuotta loppuneen sisällissodan aiheuttamia raunoita. Täältä on tuhoutunut oikeestaan ihan kaikki ja vaan pari rakennusta on uudelleen rakennettu.
Niin, ja se syy miksi painokoneet on pysäytettävä on ensinnäkin se, että projektin kuvaus antoi ymmärtää vähän muuta, kuin mitä todellisuus oikeestaan on. Kuvauksesta sain mielikuvan, että kyseessä on community, yhteisö joka rakentuu eloisan, kukoistavan, aktiivisen farmin ympärille. Todellisuudessa farmi on todella eristyksissä, eikä läheiseen kyläänkään pääseminen oo liian helppoa. Itse tilaakaan en kuvaisi kukoistavaksi, koska varsinainen toiminta on määrä aloittaa vasta vajaan vuoden päästä.
Toinen painokoneen pysäyttäjä on fakta, että mun olo täällä onkin kolmen kuukauden sijaan vain puolet kyseisestä ajasta. Syynä tähän on turvallisuusongelmat armeijan kanssa. Rehellisesti tää ei haittaa mua ollenkaan, olisin joutunut tekemään Tom Hanksit ja maalaamaan jonkun pallon Wilsoniksi parin kuukauden kohdalla. Tamilointi muuttuukin sinhaloinniksi kuukauden päästä, kun siirryn kehitysvammaisten kouluun opeilemaan. Wuu!
Tänään länsimaakansa lähtee ja jään tänne täällä jo päälle kuukauden viettäneen tanskalaisen Martinin kanssa. Ja saan oman huoneen _sängyllä_(!!) ja suihkulla ja moskiittoverkolla! Praise the lord!
Minä tamiliksi! Lisäilen kiinnostavampia kuvia kun tekniikka antaa hihnaa :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti