Telaketjut kolisee

Vanhana feministinä oon pohtinut naisen roolia täällä päin maailmaa. Tai enhän mä tietenkään voi itse nähdä kuin sen, miten naispuolisiin ulkkareihin suhtaudutaan. Oikeestaan kaikki alkoi siitä, mitä tajusin kävellessäni Martinin kanssa Kandyn keskustassa. Kaikki myyjät huutelee "hello siiir grapes/mangos/buckets/tuktuk/younameit". Eikä yksikään huutanut madamea, paitsi tietty jotkut ihan muut huutelijat. Myyjät tietty olettivat ettei nainen pidä hallussaan rahaa tai päätä mangoistaan tai ämpäreistään. Sama bussissa, aina oletetaan että mies maksaa. Nainenhan tarvitsee huoltajan minne ikinä meneekin :---) Mut kaikista äärimmäisempiä on musta ollut tilanteet esim. farmilla, jolloin saatiin vieraita. Lähes poikkeuksetta kaikki muut käteltiin läpi lukuunottamatta turhaa estrogeenipumppua eli minua. Ihanaa!

Vaikeinta on ehkä suhtautuu siihen, et naisena oleminen oikeesti rajoittaa sun elämistä joka päivä. Ja kyllähän mä sen Turussakin tiedän, ettei naisena kannata välttämättä kävellä yksin himaan baarin jälkeen (mul on ikävä ranskiksia) mitään syrjäkujia pitkin, mut täällä pitää oikeesti suunnitella tekemisensä sen mukaan, ettei vahingossakaan ole pimeellä yksin yhtään missään. Myös pitkän matkan matkustaminen naiselle ei oo kauheen suotavaa oikeestaan mihinkään aikaan vuorokaudesta.

Oh juu ja vielä yksi pikkuavautuminen aiheesta. Miks se on ok paljastaa vatsa, hyvä siivu rintakehää ja lähes koko selkä, kun sulla on kansallispuku? Kun _mä_ sen kerran uskaltauduin topissa ulos mä vannon et mä en palanut auringossa vaan muiden naisten murhaavista katseista. Kivaa supportia siskoilta. Ja siis miehet tietenkin kävelevät tyytyväisenä ilman paitaa siinä ihmeellisessä mieshameessaan mikä kaikilla näyttää olevan. Mä vannon että ennen joulukuuta hankin paikallisen naisen näkemyksen koko aiheeseen. Toistaiseksi 90% paikallisista englantia puhuvista työkavereista on ollut miehiä. Fraasikirjat ja kehonkieli käyttöön vaan.

Söpö kuva mun uusista soulmateista päättäköön avautumiseni

Se siitä, maassa maan tavalla ja ei ole koiraakarvoihinkatsomistaeikumitä jajoojoo. Tää viikko on ollut kauheen rikkonainen. Oon siirtynyt pohjoisesta etelään, aloittanut työt kehitysvammaisten koulussa, vieraillut poikien orpokodissa jossa aloitan työt joulukuussa, käynyt elefanttien orpokodissa (se on oikeesti sen niminen), leikkinyt kokkoleikkejä kylän lasten kanssa ja siirtynyt Colomboon uusimaan mun viisumia. Just tällä hetkellä on mahtavassa ilmaistoidussa hostellissa, jossa on lämmintä vettä suihkuissa ja aamiainen joka sisältää maitotuotteita!

Puremia: 0

Lämpimät suihkut tänään: 1

Jäätelöt tänään: 3

=ikuinen onni, mä en tiedä mitä muuta mä olen ikinä kaivannutkaan

Työ koulussa on ollut tosi mielenkiintoista ja oppilaat on ihan mahtavia. Olin ihan huumassa kun perjantaina olin ollut sylkykuppina ja nyrkkeilysäkkinä yhdelle pikkutyypille puolisen tuntia, kunnes tajusin et kaveri kaipaa vaan koskettamista. Hierottiin siinä toistemme käsiä vajaa tunti. Mitään yhteistä kieltä tarvita. Ja lisäks mä pursuan uusii ideoita enkä malta odottaa et tiistaina tapaan koulun rehtorin ja saan kaataa kaikki hänen niskaansa. Raukkaparka.

Moimoi! Onnea mulle huomiseen viisumikoitokseen!

Tehtiin pohjoisessa mussukoiden kanssa leipää nuotiossa, vaikkui hyvää

Man plans God laughs

Tossa hetki sitten pohdiskelin et milloinkohan mä olisin viimeksi meikannut, sheivannut, katsonut peiliin tai ees käyttänyt dödöä. Juuri kun luulin, että tätä ällöttävämmäksi ei ihminen muutu, Sri Lanka todisti jälleen mun luuloni vääräksi. Kuivasin tyytyväisenä itseni _kokonaan_ muurahaisia vilisevään pyyheeseen. Positiivisena puolena sentään se, et tää kirvely saa unohtamaan nää kaikki aikaisemmat kolmisenkymmentä hyttysenpuremaa.
Pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen että tää on mun oma syyni, koska mä olen järkyttänyt huoneeni ekologista tasapainoa heivaamalla ulos kaikki sammakot, liskot, hämähäkit ja muut hyönteissiivoojat.

Ite tein! Mitään miehiä mihinkään tarvita

Tää viikko on ollut farmikylän arkea. Arkiaamuina oon viettänyt nelisen tuntia päiväkodissa pelleilemässä lasten kanssa koittaen opettaa muutamia englanninkielisiä loruja ja vetäen jotain pikkusia palloleikkejä. Päiväkodin kaksi opettajaa eivät juurikaan puhu englantia, mutta yllättävän lähelle pääsee fraasikirjalla, kehonkielellä ja "fuud, fuud, veri hot, spaisi. okei?" "24 yes, no no no wedding, not sad, normal"-tyylisillä lauseilla. Saatiin pidettyä myös meidän eka enkuntunti neljälle pikkujäbälle. Tän lisäksi ollaan hoideltu ja rakenneltu puutarhaa ja mm. rakennettu maailman upein komposti! Mä oon huomannu olevani maailman paras sahaaja ja solmujen tekijä! Hyvä minä! Ja koska mun on tupattava itseni kaikkeen, lupasin myös kirjoittaa artikkelin paikallisen kirkon sanomalehteen.

Komposti!!!1!!1!

Mä kyllä niin pidän tästä arjesta täällä. Se on musta aina jotenkin oudolla tavalla lohdullista, et ympäri maailmaa kaikilla ihmisillä on ihan samat tarpeet; kaikkien pitää siivota, ruokashoppailla, tehdä ruokaa, pestä pyykkiä ja viedä roskat. Ja tää kaikki on jokaisen joskus tehtävä, olit sä sitten tamili, suomalainen, tai tamileita seuraileva suomalainen.

Pyykkitouhui

Niin, ja jälleen maan hallitus on laittamassa vähän kapuloita mun rattaisiini. Tää ""demokratia"" on täällä muutenkin hyvinkin mielenkiintoinen, kun maan korkeimmat virkamiehet on jokainen presidentin sukulaisia joilla ei oo mitään käsitystä maan johtamisesta tai ainakaan taloudesta. Kaiken tän keskellä hallitus on myös syytettynä ties kuinka monesta ihmisoikeusrikkomuksesta, minkä takia YK pyöriskelee täällä selvittämässä pari vuotta sitten loppuneen sodan tapahtumia.
Jaaaaa siksi hallitus selvästi haluaa tehdä ulkomaalaisten elämästä niin vaikeaa kuin vaan mahdollista, etenkin täällä pohjoisessa joka on aikanaan ollut sodan keskus. Saatiin tossa aamulla uutisia, että tästä lähtien jokaisen pohjoiseen tulevan ulkkarin on rekisteröidyttävä johonkin kirjoille ja selvitettävä vierailunsa luonne.
Tää on meille hyvin huonoja uutisia, koska maan lainsäädäntö ei katso vapaaehtoistyötä kovinkaan suopeasti. Tästä syystä mun on jätettävä pohjoinen jo huomenna ja jätettävä koko projekti kesken. Onneks etelämmässä odottaa vähän suvaitsevampi ilmanala ja lähes oman alan töitä.

Ja koska tää postaus ei vielä oo tarpeeksi sekava, on lisättävä myös tämä. Tossa yksi ilta iltacurryn ääressä katseltiin paikallisia uutisia. Pääotsikkona oli että Sri Lankan parlamentin istunto piti jälleen keskeyttää kun kokoontuminen äityi joukkotappeluksi :‘D mä en kestä, ihan mahtavaa. Vois Suomikin ottaa vähän mallia ni munkin kaltaiset urpot jaksais seurata asioita vähän paremmin ku toisella silmällä kerran viikossa.

Morjestaaaaa

Pysäyttäkää painokoneet!

... Ja hälyttäkää lehdistö! Kaikki ei mennytkään Aasiassa niinkuin piti! Aivan ennenkuulumatonta suorastaan. Kaikkihan on täällä niin hyvin organisoitu ja loppuun asti mietitty. Mutta siitä vähän alempana.

Pääsin kuin pääsinkin Colombosta Kandyyn pitkän hikoilun ja kielimuurin moukaroimisen jälkeen. Kandyssä vietin yön ja tapasin yhdeksän muuta länkkäri-vapaaehtoisia jotka tulivat mun kanssani viikoksi työleirille tänne pohjoiseen luomufarmille, johon mun oli määrä jäädä pitemmäksi aikaa.
Viikko sitten saavuttiin tänne ja ollaan painettu duunia niiiiiiiin paljon. Kun meille sanottiin et meidän tehtävä on rakentaa aita, aattelin jotain siistiä pientä neliötä mikä sitten maalattais jollain punaisella ja tanssahdeltais sen ympärillä tai jotain. Sen sijaan ollaan tehty satoja metrejä puupölkky - piikkilanka-aitaa jonka edestä on pitänyt raivata aikalailla pusikkoa ja betonia. Ja koska periaatteena on että ruuan eteen pitää tehdä töitä, riehutaan pellolla pari tuntia aamuteen voimalla, kunnes komeen työn jälkeen saadaan riisiä.

Edellinen viikko on mennyt aikalailla tänkin päivän pohjapiirrustuksen mukaan.
6:30 aamutee
7:00 töitä pellolla (=kuopan kaivamista ja kirveen heiluttamista)
9:00 aamuriisi/curry
9:45 töitä pellolla (=samaa kuin ennen, tupla hikimäärä lämmön takia)
12:00 keskipäivän tee pellolla
13:30 lounas
15:00 töitä pellolla (=ojan kaivamista, tripla hikimäärä. opin mikä on kuokka englanniksi enkä lyöny sillä mitään elävää)
16:00 päivätee pellolla
17:00 farmarin luento luomulannoitteen tekemisestä. tää olis ollut ihan kiinnostavaa jos olisin voinut ajatella jotain muuta kun tyypin avautumista siitä, et miten hän kärsii siitä et hänen vaimonsa kroppa ei oo samallainen ku ennen synnytystä. ttu
18:00 suihku käyttäen n 2 dl vettä
19:00 housemeeting aka amatööriterapiarinki
20:30 päivällinen
22:30 jos ei tähän mennessä ole nukkumassa ni on crazy

Sänkynä on tietenkin lattia ja huonetoverina seitsemän tyttöä sekä 2900 moskiittoa.

Mut niin kliseistä kuin se onkin, ni on tää kyllä kaunis maa. Kaupungit on kehitysmaiden tavoin mun silmään tosi kaoottisia ja äänekkäitä. Ja maassa, mistä turismi on oikeestaan ollut kadonnut 30 vuotta saa valkoinen mujjja aika paljon katseita. Noh oon nyt nähnyt neljä kaupunkia mut yleistäminen on aina hyvä.
Farmi taas on kaukana siitä. Lehmät ja vuohet vetelee vapaana missä sattuu, liskot ja käärmeet pyörii puissa ja apinat varastaa kaiken minkä näkee. Navajeevanam eli "Uusi elämä'' kuvaa projektin henkeä aika hyvin. Farmi on täynnä viisi vuotta loppuneen sisällissodan aiheuttamia raunoita. Täältä on tuhoutunut oikeestaan ihan kaikki ja vaan pari rakennusta on uudelleen rakennettu.

Niin, ja se syy miksi painokoneet on pysäytettävä on ensinnäkin se, että projektin kuvaus antoi ymmärtää vähän muuta, kuin mitä todellisuus oikeestaan on. Kuvauksesta sain mielikuvan, että kyseessä on community, yhteisö joka rakentuu eloisan, kukoistavan, aktiivisen farmin ympärille. Todellisuudessa farmi on todella eristyksissä, eikä läheiseen kyläänkään pääseminen oo liian helppoa. Itse tilaakaan en kuvaisi kukoistavaksi, koska varsinainen toiminta on määrä aloittaa vasta vajaan vuoden päästä.
Toinen painokoneen pysäyttäjä on fakta, että mun olo täällä onkin kolmen kuukauden sijaan vain puolet kyseisestä ajasta. Syynä tähän on turvallisuusongelmat armeijan kanssa. Rehellisesti tää ei haittaa mua ollenkaan, olisin joutunut tekemään Tom Hanksit ja maalaamaan jonkun pallon Wilsoniksi parin kuukauden kohdalla. Tamilointi muuttuukin sinhaloinniksi kuukauden päästä, kun siirryn kehitysvammaisten kouluun opeilemaan. Wuu!

Tänään länsimaakansa lähtee ja jään tänne täällä jo päälle kuukauden viettäneen tanskalaisen Martinin kanssa. Ja saan oman huoneen _sängyllä_(!!) ja suihkulla ja moskiittoverkolla! Praise the lord!

Minä tamiliksi! Lisäilen kiinnostavampia kuvia kun tekniikka antaa hihnaa :-) 

Lähtöhassuttelua

Noin puoli vuotta sitten torstaitiistai/entiedä- iltana mä latasin tuhannetta kertaa kahvinkeitintä seuraavan aamun kello 6:50 tapahtuvaa heräämistä varten ja tuli sellanen olo että ei jeesus. Mun oli pakko tehdä jotain itselleni ennen kuin opin liian hyvin juoksemaan tässä oravanpyörässä.
Googlailin ihan umpimähkään tyylillä "vapaaehtoistyö ulkomaat". Suurin osa tuloksista esitti törkykallita kilpikonnasairaaloita josta saisi maksaa 50€/päivä. Lopulta bongasin KVT Finlandin joka tekee yhteistyötä SCI:n kanssa, joka on valtavan kookas ja iäkäs vapaaehtoistyötä järjestävä ja tukeva järjestö. Laitoin hakemuksen Sri Lankan pohjoisosassa sijaitsevaan tamiliyhteisöön, jossa haettiin vapaaehtoistyöntekijää auttelemaan mm. kylän luomufarmin kanssa. Hain, kävin koulutuksen, haastattelun ja vualaa! Pistin kämpän alivuokralle ja lähdin lentokentälle. Tai no sit ennen piti tehdä vähän jotain. To do-lista oli suhteellisen pitkä;

- passin uusinta + ekstrat passikuvat koska aasiassa niitä halutaan jokaiseen paperiin
- lentoliput + viisumitouhut
- vakuutukset
- rokotukset + lääkitykset
- valtakirjojen ja pankkiasioiden järjestäminen
- liittymien ja sähköjen ja netflixien ja aivan kaiken irtisanominen
- käytännön varusteiden hankinta, näistä avaudun myöhemmin (mun ehdoton suosikki oli ostamani linkkuveitsi. teräase mulla jota ei saa jättää yksin tyyliin virkkuukoukunkaan kanssa, huhhuh)
- kaiken printtaaminen ja triplakopioiminen
- tärkeimpänä mieletön töiden painaminen ja menoista pihistely = jokaisen sentin säästäminen. tää onneks kävi aika luonnostaan koska mä olen varsinais-suomen pihein mujjjjjja

Joka tapauksessa kaiken tämän jälkeen mun matkani alkoi tänään lauantaina 4.10.2014. Tällä hetkellä nautiskelen mun viiden tunnin vaihdostani Moskovan lentokentällä. Lattia on kylmä mutta sähköblugi lohduttaa. Mun lentoni pitäis olla Colombossa huomenna aamulla kuudelta. Paikallisjärjestön edustajan mukaan otan tuktukin Awariwatteen (kylä, jota googlemaps ei tunne........) ja sieltä Kandyyn! Siellä on määrä viettää yö ja maanantaina siirtyä pohjoiseen.

Kuvassa mun pitkin maailmaa mua seurannut, 17-kiloinen Quasimodo-lapseni. Toivottavasti tavataan Colombossa.

Moe (*__0)